Unionini nykyinen tilanne 1402

Hei alamaiset!

Tässä kuva unionini hallitsemista alueista. Olen onnistunut 
tavoitteessani yhditää koko Pohjola yhdeksi yhtenäiseksi 
vallaksi.

Näinä viime vuosina olemme saaneet vakiinnutettua muutamia käytänteitä unionini ja hallitsemieni alueiden, Tanskan, Norjan ja Ruotsin, sisällä. Olemme sopineet, että toimimme yhtenä valtakuntana suhteessa ympäröiviin valtakuntiin ja auttaa toisiamme sodankäynnissä, jos sellainen on tarpeen. Unionini on sitonut kaikki alueet siis saman poliittisen vallan alle, vaikkakin kaikki unionia koskevat päätökset tehdään tietenkin Tanskassa, joka tuntuu olevan vaikeasti sulateltava asia etenkin Ruotsalaisille. Olen antanut jokaiselle maalle vallan pitää omat lakinsa ja valtaneuvostonsa, mutta unionia ja siihen kuuluvia alueita hallitsee kuningas Eerik minun ohjastuksessani.

Olen hyvin tyytyväinen Eerikiin. Hän on kunnollinen ja hyvä mies ja kuuntelee ohjeitani ja oppejani loistavasti. Hänestä on kasvanut juuri sellainen kuin olisin uskonut omasta pojastani, Olavistakin kasvavan, jos hän vain olisi saanut elää kanssani pidempään, ennen kuin hänet Jumalan tahdosta minulta vietiin. Vaikka Eerikstä onkin tullut minulle kuin oma poika, kaipaan silti vieläkin Olavia, vaikka hänen kuolemastaan on jo kulunut monta vuotta. Kuningattarena minun on pidettävä suruni piilossa, mutta äitinä en voi koskaan unohtaa poikaani.

Unionini ongelmina eivät kuitenkaan ole vain kiukuttelevat aateliset, jotka vastustavat Eerikin tanskalaista valtaa. Riitelevä rälssisuvut, jotka tuntuvat pian pääsevän samaan asemaan vanhan aatelisen kanssa, saavat hermoni kireälle. Ensin he riitelevät keskenään ja sitten kinastelevat vielä alueittain, mikä vaikeuttaa haliitsemistani huomattavasti. Onneksi Eerikin kasvoilla kuninkaallisena valtana ja minun taidoillani hallitsijana ja kansan sovittelijana saamme pidettyä rälssit hallinnassamme.

Hermojani kiristää myös Hansaliitto, vaikeuttaa kauppaa valtakuntani kaupungeissa. Mielestäni liitto lisää porvareiden valtaa aivan liikaa, ja antaa heille turhia valtuuksia kaupungeissani. Kaupungithan kyllä heidän takiaan huolehtivat itsensä, mutta vero-osuuteni ovat pienemmät.

Uusi kuninkaamme Eerik XIII 1397

Hei alamaiset!

Olemme nyt loppullisesti kukistaneet  Alberkt Masklenburgilaisen. Saimme valloitettua Tukholman saksalaisten liittolaisteni avulla, ja hän luovutti kruununsa Eerikille. Vietimme tänään Eerikin kruunajaisia ja hänestä tuli virallisesti unionini kuningas. Tulen tietenkin hallitsemaan hänen kanssaan ja autan häntä päätöksissä ja hallinnallisissa asioissa.

Pidimme Eerikille perinteiset katoliset kruunajaiset Kalmarin linnassa. Seremonian jälkeen vietimme ilo juhlaa kuninkaan kunniaksi. Söimme ja joimme ja tanssimme, ja iloitsimme kuninkaan puolesta. Itse en kuitenkaan jäänyt juhlimaan aamuvarhaiseen asti, vaan vetäydyin kamariini jo hyvissä ajoin ennen keskiyötä.

Liitän tähän kirjoitukseen mukaan kuvan kruunajaisissa käyttämästäni kultaisesta puvusta, joka on mielestäni uskomaton taidonäyte ompelijoiltani. Olen varma, että tästä puvusta puhutaan vielä pitkään.

Tilanteen päivitystä 1388

Hei alamaiset!

Olen nyt virallisesti ottanut kasvattaakseni sisarentyttäreni pojan, Bogislawin. Vaihdoin hänen nimensä kuninkaan arvoon sopivampaan nimeen, Eerik, jotta hänet otettaisiin tosissaan. Olen kasvattamassa hänestä tulevaa kuningasta, joka voi hallita yhtenäsisiä Pohjoismaita viisaasti.

Minut kruunattiin poikani jälkeen kunigattareksi sekä Tanskassa ja Norjassa. Vaikka monet hovini aateliset olettivat tämän tehtävän olevan minulle naisena liian raskas, olen osoittanut heille, että pystyn hallitsemaan maitani loistavasti. Olenhan tehnyt niin jo poikani ollessa kuningas.

Kaikkien ennakkoluulojeni vastaisesti, nousin valtaan myös Ruotsissa. Tyytymättömyys Ruotsin entistä hallitsijaa Albrekt Mesklenburgilaista kohtaan oli kasvanut niin suureksi, että sain kruunun helposti itselleni. En kuitenkaan usko, että Albrekt luovutti valtansa minulle näin helposti ja olen varautunut hänen kostoonsa tekemällä liittoja saksalaisten kanssa.

Hovitaitelijani on suunnitellut minun
unionilleni tällaisen lipun.

Hankkeeni Pohjoismaiden yhdistämisessä on edennyt. Olen päättänyt luoda unionin, joka yhdistää Tanskan, Norjan ja Ruotsin yhdeksi. Olen sopinut tapaamisia kaikkien vaikkuttavien aatelissukujen kanssa Kalmarin linnaan. Vaikka oletan suurta osallistujamäärää, monet aateliset ovat jo kieltäytyneet tulemasta ja liittymästä liittooni ja pelkään, etteivät kaikki osallittujatkaan suostu allekirjoittamaan sopimustani. Uskon kuitenkin, että unionistani tulee pitävä. Unionin kuninkaaksi aijon nostaa Eerikin, vaikka hän onkin niin nuori. tulen hallitsemaan hänen nimissään, koska kuninkaalla on aina enemmän kannattajia kuin kuningattarella.

Suuri suruni 1387

Hei alamaiset!

Tämä muotokuva rakkaasta pojastani on
ikuistettu Kronborgin linnaan.

Haluan ilmoittaa teille suuren suru-uutisen. Poikani, Olavi Haakkoninpoika, Tanskan ja Norjan kuningas on kuollut. Olavi oli vasta kuusitoista. Hänellä oli vielä niin paljon elämää edessä...

En voi käsittää, miten perheeni on kuollut ympäriltäni ja minä olen kuitenkin vielä elossa. Poikanikin oli vielä niin nuori, ettei hänellä ollut edes vaimoa, saatika sitten perillistä. Olen kuullut puhetta, jonka mukaan minut voitaisiin kruunata sekä Tanskan että Norjan kuningattareksi. En osaa surultani reagoida tähän asiaan millään lailla.

Suunnitelmani ja suuri haaveeni yhdistää Pohjoismaat yhteinäiseksi liitoksi on nyt vaikeuksissa. Vaikka minut kruunattaisiin Tanskan ja Norjan kuningattareksi, en usko, että saisin valtaa Ruotsissa. Tarvitsen poikalapsen, jonka vanhempiin voi luottaa, enkä luota kuin verisukulaisiini. Sisarentyttärellani on 10-vuotias poika, Bogislaw, jonka voisin kasvattaa tähän tehtävään. En ole vielä puhumut hänen äitinsä kanssa, mutta en usko hänen kieläytyvan kunniasta.

Minun historiani 1385

Hei alamaiset!

Haluasin nyt kertoa teille menneisyydestäni. Synnyin vuonna 1353.Olen perheeni lapsista kuudes, eli siis nuorin. Lapsuudestani minulla ei ole paljoa kerrottavaa, sillä kuninkaallisena minun tuli kasvaa jo hyvissä ajoin kypsäksi ja kunnolliseksi sukuni edustajaksi.

Menin naimisiin vuonna 1365 edesmenneen mieheni, Norjan kuningas Haakonin kanssa, kuten jo edellisessä kirjoituksessani mainitsin. Minun naittamiseni hänelle oli tietysti pelkkää politiikkaa. Haakonin isä Magnus tarvitsi apua kiistassa toisen poikansa, Eerik XII:n kanssa. Vaikka lapsena koin loukkaavana, että en saakkaan koskaan valita unelmieni prinssiä satojen kosijoiden joukosta, ymmärrän nyt aikusena ja kypsänä naisena, että jokaisen kuninkaallisen vastuu on toimia valtiollen parhaaksi katsotulla tavalla. Suuresta ja intohimoisesta rakkaudesta unelmoiminen on turhaa ja lapsellista, sillä jokaisessa avioliitossa rakkauteen opitaan ajanmyötä.

Mieheni siirtymisestä ajasta ikuisuuteen on jo viisi vuotta, mutta olen oppinut elämään asian kanssa. Keskitän kaiken aikani ja energiani poikaani, jotta hänestä voisi kasvaa yhtä hyvä ja kunnioitettava mies, kuin isänsä.

 Poikani Olavi syntyi vuonna 1370. Hän on paras asia, joka minulle on koskaan tapahtunut. Hän vakiinnutti paikkani hovissa, sillä minua ei enää voida korvata, olenhan kuninkaan äiti.

Olavi on kasvanut silmissä, en voi uskoa, että hän on jo 15. Minua kuitenkin pelottaa, sillähän ei vaikuta niin elinvoimaiselta, kuin muut ikäisensä. Hänen silmistään puuttuu sellainen elämänilo, joka muilla hänen ystävillään on. Olen huolissani. Yritän pitää teitä ajan tasalla hänen tilanteestaan.

Kuningattaren esittely 1376

Hei alamaiset!

Tässä on erään taiteilijan piirtämä kuva minusta.

Tässä hieman perustietoja minusta; kuten tiedätte, olen Margareeta. Isäni oli Valdemar IV Atterdag, Tanskan kuningas. Aviomieheni on Kuningas Haakon VI Maununpoika, Ruotsin ja Norjan hallitsija. Poikani on Olavi II Haakoninpoika, Tanskan nykyinen kuningas. Minut kastettiin katolilaiseen uskoon, kun olin kuusivuotias, jolloin menin myös kihloihin mieheni Haakkonin kanssa.

Viisi vuotias poikani, Olavi, on juuri kruunattu Tanskan Kuninkaaksi. Vaikka olen surullinen isäni poismenon johdosta, olen silti hyvin onnellinen poikani valtaannoususta. Hän on vielä niin nuori, että tittelistään huolimatta hän ei millään tasolla hallitse Tanskaa. Hänen äitinään lähes kaikki päätösvalta on minulla. Tämä on ainoa tapa, jolla voin naisena hallita tätä maata, enkä anna tämän tilaisuuden mennä sivusuun.

Olen jo pitkään haaveillut Pohjoismaiden yhtenäisyydestä ja uskon, että Olavin kautta se on mahdollista. Haluaisin hänestä kuninkaan en vain Tanskaan vaan myös Norjaan ja Ruotsiin. Olen keskustellut asiasta mieheni Haakonin kanssa ja hän kokee samoin. Olemme sopineet, että hänen kuoltuaan kruunu periytyy Olaville.